Hyvä ruoka, parempi mieli -ajatuksia hyvinvoinnista
Heräsin aamulla puhelinmyyjän soittoon puoli yhdentoista aikaan. Onneton, viikon ainoa vapaapäivä ja nyt täytyi herätä. No mutta, eipä juuri väsyttänytkään. Päivä sai alkaa siitä.
Toissapäivänä lähdin kaverini kanssa iltalenkille juosten. Oli helpompi pitää vauhtia yllä, kun hän pyöräili vierellä. En muista, milloin edellisen kerran olisin juossut sellaista matkaa. Eilen lihaksia kolotti. Selkä ja jalat huusivat lepoa. Ehkä haukkasin liian suuren palan kakkua kerralla.
Olin ajatellut lähteväni iltavuoron jälkeen lenkille eilen. Jalkojen voimattomuus oli läsnä ja päädyin tyytymään työpäivän hyötyliikuntaan. Päätös oli varmasti oikea. Lenkin sijaan päädyin ystävien luo kakkukahveille. Varmasti hyvä niin. Oikein mukavaakin oli.
Tänäaamuna pohdin, josko kokeilisi juosta kympin pitkästä aikaa. Tai edes vitosen. Suunnittelin alustavaa reittiä ja lähdin ulos. Pian kuitenkin huomasin, ettei juoksu kulje kuin toissapäivänä. Jalkoja pakotti edelleen. Kävely tuntui kohtalaisen hyvältä ja tunne parani kun lihakset lämpesivät. Niin tai näin, lopulta siitä tuli kävelylenkki, vaikka aamun suunnitelmat olivat hiponeet pilviä. Kuuntelin kehoani ja luotin sen käskyyn ottaa rauhassa.
Joskus olsi voinut olla kova paikka muuttaa suunnitelmia yhtä radikaalisti. Katselin juuri vanhoja juoksumatkojen tallenteita puhelinsovelluksesta. Nyt ajatellen aivan hurjia matkoja, ja hurjiin aikoihin. Millä kunnolla sitä on juossut?
Kolme-neljä vuotta sitten juoksin aktiivisesti. Kestävyyskuntokin oli tuolloin luonnollisesti parempi. Parhaimmillaan hölkkäsin kaverini kanssa reilu 20 km lenkin vain 10 minuutin juomatauolla. Päätöntä, sanoisin nyt..
Juoksin huonoilla kengillä, joilla todennäköisesti sain myös aikaan osan nykyisistä polvivaivoistani. Juoksin lähes päivittäin ja luulen, etten pitänyt tarpeeksi lepopäiviä. Syömisestä huolehdin onnekseni hyvin.
Olen kyllä onnellinen, että omaan liikuntataustaa, se antaa varmasti terveydelle ja pohjakunnolle paljon. Joskus kuitenkin ajattelen, että onneksi reippailu jäi hieman vähemmälle ammattikoulun alkaessa, koska liekö tuossa ollut jo ainesta uupumiselle ja kasvavan nuoren muille mahdollisille ongelmille. Kaikki voi mennä yli, kun tarpeeksi pitkälle mennään.
Onneksi juoksu on edelleen yksi lempilajeista liikunnan parissa, eikä huonoja kuvia tai inhoja ole todellakaan jäänyt. Sitä toivoisi, että kaikki liikkujat liikkuisivat siksi, että rakastavat itseään ja arvostavat terveyttään. Ei siksi, että ulkonäköpaineet pakottavat tai että joku toinen arvostaa liikuntaharrastustasi. Jälkimmäisellä harvoin saa pysyviä hyviä elämäntapoja loppuiäksi.
Kannattaa siis kuunnella omaa kehoa. Meidät on rakennettu niin viisaasti, että meille annetaan viestejä ja vinkkejä oman kehomme toimesta, kuinka kannattaa toimia. Jos keho pyytää himmaamaan vauhtia, kannattaa tehdä niin. Tuntemukset eivät tule huvikseen. Näin liikkuminen pysyy mieleisenä, keho kunnossa ja elämässä säilyvät muutkin prioriteetit kuin pakonomainen liikkuminen.
Loppuun vielä muutama vettä kielelle nostattava kuva viimeaikojen kokkailuista, koska ruoka on yksi suurimpia hyvinvointimme tekijöitä kaiken muun ohella.
Nautinnollisia liikunta- ja kokkailuhetkiä kaikille! Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta <3
Toissapäivänä lähdin kaverini kanssa iltalenkille juosten. Oli helpompi pitää vauhtia yllä, kun hän pyöräili vierellä. En muista, milloin edellisen kerran olisin juossut sellaista matkaa. Eilen lihaksia kolotti. Selkä ja jalat huusivat lepoa. Ehkä haukkasin liian suuren palan kakkua kerralla.
Olin ajatellut lähteväni iltavuoron jälkeen lenkille eilen. Jalkojen voimattomuus oli läsnä ja päädyin tyytymään työpäivän hyötyliikuntaan. Päätös oli varmasti oikea. Lenkin sijaan päädyin ystävien luo kakkukahveille. Varmasti hyvä niin. Oikein mukavaakin oli.
Tänäaamuna pohdin, josko kokeilisi juosta kympin pitkästä aikaa. Tai edes vitosen. Suunnittelin alustavaa reittiä ja lähdin ulos. Pian kuitenkin huomasin, ettei juoksu kulje kuin toissapäivänä. Jalkoja pakotti edelleen. Kävely tuntui kohtalaisen hyvältä ja tunne parani kun lihakset lämpesivät. Niin tai näin, lopulta siitä tuli kävelylenkki, vaikka aamun suunnitelmat olivat hiponeet pilviä. Kuuntelin kehoani ja luotin sen käskyyn ottaa rauhassa.
Joskus olsi voinut olla kova paikka muuttaa suunnitelmia yhtä radikaalisti. Katselin juuri vanhoja juoksumatkojen tallenteita puhelinsovelluksesta. Nyt ajatellen aivan hurjia matkoja, ja hurjiin aikoihin. Millä kunnolla sitä on juossut?
Kolme-neljä vuotta sitten juoksin aktiivisesti. Kestävyyskuntokin oli tuolloin luonnollisesti parempi. Parhaimmillaan hölkkäsin kaverini kanssa reilu 20 km lenkin vain 10 minuutin juomatauolla. Päätöntä, sanoisin nyt..
Juoksin huonoilla kengillä, joilla todennäköisesti sain myös aikaan osan nykyisistä polvivaivoistani. Juoksin lähes päivittäin ja luulen, etten pitänyt tarpeeksi lepopäiviä. Syömisestä huolehdin onnekseni hyvin.
Olen kyllä onnellinen, että omaan liikuntataustaa, se antaa varmasti terveydelle ja pohjakunnolle paljon. Joskus kuitenkin ajattelen, että onneksi reippailu jäi hieman vähemmälle ammattikoulun alkaessa, koska liekö tuossa ollut jo ainesta uupumiselle ja kasvavan nuoren muille mahdollisille ongelmille. Kaikki voi mennä yli, kun tarpeeksi pitkälle mennään.
Onneksi juoksu on edelleen yksi lempilajeista liikunnan parissa, eikä huonoja kuvia tai inhoja ole todellakaan jäänyt. Sitä toivoisi, että kaikki liikkujat liikkuisivat siksi, että rakastavat itseään ja arvostavat terveyttään. Ei siksi, että ulkonäköpaineet pakottavat tai että joku toinen arvostaa liikuntaharrastustasi. Jälkimmäisellä harvoin saa pysyviä hyviä elämäntapoja loppuiäksi.
Kannattaa siis kuunnella omaa kehoa. Meidät on rakennettu niin viisaasti, että meille annetaan viestejä ja vinkkejä oman kehomme toimesta, kuinka kannattaa toimia. Jos keho pyytää himmaamaan vauhtia, kannattaa tehdä niin. Tuntemukset eivät tule huvikseen. Näin liikkuminen pysyy mieleisenä, keho kunnossa ja elämässä säilyvät muutkin prioriteetit kuin pakonomainen liikkuminen.
Loppuun vielä muutama vettä kielelle nostattava kuva viimeaikojen kokkailuista, koska ruoka on yksi suurimpia hyvinvointimme tekijöitä kaiken muun ohella.
 |
| Lohifilettä ja kasviksia. |
 |
| Lohikastiketta oman maan sipulilla! |
 |
| Kasvissosekeittoa tulemaan. |
 |
| Vähän tuorejuustoa joukkoon ja nam! |
Nautinnollisia liikunta- ja kokkailuhetkiä kaikille! Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta <3
Kommentit
Lähetä kommentti