Elämänmakuisia päiviä

Tämä kevät on ollut kaikiltaosin erityinen. Lähihoitajan paperit saapui postissa kesäkuun alussa ja kesätyöt alkoi häiden jälkeen kesäkuun puolessavälin. Häät sujuivat pienellä porukalla lämpimissä tunnelmissa. Kaikkein tärkein kuitenkin toteutui: saimme rakkaan kanssa toisemme ja lupasimme tahtoa ikuisesti. Päivä oli kaunis ja ikimuistoinen.

Nyt päivät on menny kuin siivillä. Kaksvuorotyö vie ison osan arjesta. Vapaa-ajalla olen käynyt rannalla, kierrellyt kirpputoreja (<3!), mökkeillyt ja saunonut. Kahvinjuontia ja nukkumista tietenkään unohtamatta. Tänään oli pullantuoksuinen leivontapäivä hyvän ystävän kanssa. Tervetuloa siis kahville tuttavat!

Kukat häihin loihti Seppälässä sijaitseva Vehkanna-kukkaliike.

Just nyt parvekkeen ikkunat paukkuu tuulen ja sateen voimasta. Ihan pakko vaan hehkuttaa. Tämä syksyn lapsi ei oikein ikinä oo täysin sopeutunut helteisiin tai kuumuuteen. Ukkonen, sade, pilvet ja syksyn värit, kohtuullinen lämpö. Ne on aina kiehtonut enemmän ja tuonut virtaa. Hassua.

Jos joku, niin naimisiinmeno on ollu elämän isoista asioista pinnalla kaikkein eniten viimeviikkoina. Pohdittiin juuri vähän aikaa sitten yhden kaverin kanssa, että mitä avioliitto nykyisin merkkaa ihmiskunnassa meillä Suomessa? Onko se ulkoinen sitoutumisen osoitus, taloudellinen hyöty, vai..? Vai onko se todella elinikäinen liitto, joksi se on tarkoitettu alunperin? Rakastaa myötä, ja vastoinkäymisissä toista, kuolemaan saakka. Kerätä ne vastoinkäymisten kivet yhteiseltä polulta yhdessä, tarvittaessa kivuta suurimpien yli. Mutta joka tapauksessa yhdessä. Oppia toisesta kaikki, kasvaa toinen toiselleen aina päivä päivältä paremmaksi puolisoksi ja kumppaniksi. Uskalletaanko nykymaailmassa sitoutua? Jos ei, mistä se johtuu?
Tätä joskus miettii.

Mitä mieltä olet?

Onnellisia kesäpäiviä itse kullekin, voikaa hyvin ja huolehtikaa lähimmäisistä <3